Sininen kukka - rintaneula kolmenlaisilla kivenistutuksilla

Tehtävänä oli suunnitella ja valmistaa rintaneula (väh. halkaisija n. 10-12 cm), jossa tarkoituksena oli hyödyntää ja opetella prässäystekniikkaa sekä kolmea erilaista kivenistutusta. Koska prässäystekniikka kuulosti helpolta, ja rintaneulamekanismien sekä kivenistutusten valmistaminen olivat jo tuttuja asioita, halusin haastaa itseäni ja kokeilla erilaisia materiaaleja, joihin oli myös mahdollista yhdistää patinointia. Aiemmin olen patinoinut hopeaa Blitz-kylmäpatinointiaineella, joka metallin pinnalle levitettynä värjää metallin tummaksi. Nyt halusin etsiä tekniikan, jolla saisin kasvatettua kuparin pintaan sinisen patinakerroksen, jossa myös pintastruktuuri ja patinan epätasaisuus nousisivat tärkeään rooliin. (Koululta piti löytyä ohjekirja erilaisiin patinointeihin.) Kuparin lisäksi käytin messinkiä sekä pronssia. Juotokset tein hopeajuotteella.

Itse designiin vaikuttivat eniten sille esitetyt vaatimukset. En halunnut korun näyttävän siltä, että siihen olisi vain väkisin tungettu vaaditut tekniikat ja kivenistutukset, vaan yritin parhaani mukaan saada sen näyttämään siltä kuin se vaatisi kaiken sen, mitä siinä on. Halusin koruun symmetriaa ja toistoa, koska kolme erilaista yksittäistä kivenistutusta olisivat olleet paljon hankalammat toteuttaa hyvännäköisenä kokonaisuutena. Näiden ajatusten pohjalta päädyin kukkaan, joka on aiheena toki paljon käytetty ja kaikille tuttu, mutta juuri siitä syystä se tarjosi myös hyvät puitteet kokeiluille ja erikoisemmille ratkaisuille. Riittävän tuttu miellyttääkseen katsojaa, mutta riittävän erilainen ollakseen mielenkiintoinen - tai erikoinen ainakin, mikäli vertaa kultasepänliikkeiden tarjontaan ja siihen korujen valmistuksen perinteeseen, johon olen parina viime vuonna uppoutunut.

Akryylilevystä sahattu muotti ja kumit

Prässäystekniikka oli todella yksinkertainen. Paksuun akryylilevyyn sahattiin haluttu muoto, ja pehmeästä kumilevystä leikattujen palojen avulla 0,5 mm:n vahvuista pehmeäksi hehkutettua metallilevyä lähdettiin painamaan muottiin heittoprässin avulla, jolloin syntyi tasaisesti kupertuva muoto. Tekniikan avulla oli helppoa ja nopeaa valmistaa useita samanlaisia kappaleita. Sen jälkeen muodot sahattiin irti ja reunat viilattiin. Tämän tehtyäni juotin terälehdet toisiinsa kiinni.

Koska kappale oli niin iso ja ohuesta materiaalista valmistettu, täytyi taakse suunnitella ja juottaa tukirakenteet pitämään koru muodossaan. Tukirakenteiden tuli olla kevyitä, sillä korulla oli jo lähtökohtaisesti reilusti kokoa, ja siihen oli tulossa vielä kivenistutuksia sekä mekanismi. Juotin taakse 2 mm:n messinkilangasta tehdyt puolikkaat lenkit sekä terälehtien väliin putket kiville ja niitä tukemaan niin ikään messinkilangat. Tässä vaiheessa taustapuoli näytti vielä aika kamalalta, mutta patinoinnin oli tarkoitus tasata väri, joten yritin olla murehtimatta asiaa liiaksi.

Taustapuoli ennen siistimistä, mekanismia ja patinointia

Keskelle kukkaa suunnittelin pyöreän seppelistukan, jonka keskikiveksi valitsin prinsessahiotun (eli neliönmallisen) cubic zirconian. Seppeleeseen tuli 16 hailakankeltaista 2,75 mm:n cubic zirconiaa. Keskikiven alkuperäinen väri oli shampanja eli vaalea kellanruskea, mutta kuumentamalla kiveä kaasuliekillä sain väristä syvemmän keltaisen. (Tämänkin konstin hoksasin ihan vain kokeilemalla mitä tapahtuu, jos värillisiä cubic zirconioita kuumentaa.) Putkiin oli tarkoitus tulla shampanjanväriset CZ:t, joten halusin keskikiven olevan hieman voimakkaamman värinen, jotta se nousisi paremmin esiin.

Keskikivi tuli ainoastaan neljän 2 mm:n messinkilangasta juotetun kynnen varaan, jotta istukka olisi mahdollisimman kevyt ja ilmava. Seppelistukan valmistin umpiaineesta viilaamalla ja poraamalla niin, että jokaiselle kivelle tuli omat kynnet. Myös seppel jäi varsin ilmavan näköiseksi, sillä se lepää vain terälehtien välisten harjanteiden varassa. Ennen kivien istuttamista taakse oli vielä juotettava mekanismi. Koska neulasta piti tehdä riittävän paksu, en valmistanut putkilukkoa, sillä siitä olisi tullut turhan raskas, vaan päädyin yksinkertaiseen malliin, jonka molemmat osat (saranapuoli ja neulasuoja) on taivutettu 0,8 mm:n messinkilevystä. Mekanismi on joka tapauksessa siisti ja varmatoiminen eikä löysty käytössä samalla tavoin kuin putkilukko.

Kivenistutukset aloitin seppelestä. Tuin istutuksen sekä rintaneulan alapuolen polymorfilla. Istuttaminen oli työlästä ja hankalaa, sillä keskikiven kynsien juureen ei meinannut päästä millään työkalulla. Lisäksi pronssi oli sitkeää työstää. Tuntien ähertämisen jälkeen kivet olivat kuitenkin kiinni, ja sulatin muovin istutuksen ympäriltä. Siinä vaiheessa paljastui, ettei polymorfi ollut tukenut seppelettä riittävästi, vaan se oli painunut neljästä kohtaa kuopalle. Sain sitä suoristettua sen verran, että istutus näytti päältäpäin hyvältä, mutta sivusta saattoi nähdä pihtien jäljet, jotka olivat painuneet seppelen alareunan särmään. Koska viilalla ei enää päässyt työstämään epätasaista reunaa, irrotin koko seppelistukan ja rakensin sen alusta asti uudelleen. Seppelen mitoittaminen, poraaminen, viilaaminen ja juottaminen olivat yhden työpäivän homma. Tällä kertaa muutin myös mittasuhteita niin, että kynnet taipuisivat helpommin eikä renkaaseen kohdistuisi niin suurta painetta.

Kivien istutus seppeleen

Toisella kerralla kivien istuttaminen olikin helpompaa ja huomattavasti nopeampaa. Kun olin kiristämässä viimeistä kiveä, lipesi istutuspainin ja mursi kivestä uuman kohdalta pienen palan pois. Kiviä oli kadonnut jo pari, joten ylimääräisiä ei enää ollut. Irrotin vaurioituneen kiven ja yritin istuttaa sen niin, että yksi kynsistä peittäisi murtumakohdan. Lohkeama oli kuitenkin juuri sen verran kookas, ettei sitä saanut piilotettua. Korvasin kiven kirkkaalla CZ:lla. Korvasin myös kolme muuta keskikiven kynsien kohdalla ollutta kiveä kirkkailla kivillä, jotta symmetria säilyisi. Todennäköisesti kukaan ei olisi edes huomannut yhtä kirkasta kiveä hailakankeltaisten joukosta, mutta itseäni se jäi vaivaamaan. Sitä paitsi kivien vaihtaminen oli suhteellisen pieni vaiva.

Keskikiven istutus oli haastavampaa kuin olin odottanut. Messinki oli todella sitkoista, eivätkä kynnet lähteneet taipumaan ennen kuin hain avuksi raskaan vasaran. Jälleen polymorfin poistaminen paljasti ongelman, jota en ollut älynnyt ottaa huomioon; vaikka korua oli tuettu neljällä istukalla sekä kahdeksalla tukirakenteella, oli muoto silti päässyt elämään. Kun suoristin korun, löystyivät sekä keskikiven että seppelen istutukset niin, että niitä täytyi kiristää ja korjailla. Keskikivelle jouduin tekemään kokonaan uudet sovitteet ja laskemaan kiveä. Seppelen kiville riitti onneksi sivusuunnasta tuleva kiristys pihdeillä. Kun 5 mm:n kivien istuttaminen putkiin onnistui vaivattomasti ja siististi, aloin jo manailla, että vielä jotain ehtii tapahtua, ja tämäkin on tehtävä vähintään kerran uusiksi…

Koru ennen patinointia

Kivien jälkeen vuorossa oli enää patinointi sekä teräsneulan niittaaminen. Tähän asti olin ollut siinä uskossa, että joku tosiaan osaisi neuvoa, kuinka saan haluamani patinoinnin, mutta ohjekirjaa ei löytynytkään mistään, eikä kellään ollut asiasta omakohtaista kokemusta… Onneksi internet on täynnä kaikenlaista informaatiota sekä YouTube-tutorialeja, joten asiaan perehtyminen ja muutamat suuntaa-antavat kotikokeilut siivouskomeron ja keittiönkaappien antimilla viikonlopun aikana antoivat riittävästi tietoa, jotta pääsin kokeilemaan tekniikkaa koruuni. Varsinaisen koekappaleen valmistukseen ei ollut aikaa. 

Patinointiin käytetin ammoniakkiliuosta sekä tavallista hienojakoista ruokasuolaa. Korun pinta kostutettiin ammoniakilla, ja pinnalle ripoteltiin ohuesti suolaa. Sen jälkeen koru suljettiin tiiviisti Minigrip-pussiin, jossa oli myös pumpulituppo, johon oli imeytetty ammoniakkia. Huuhdoin korua aina muutaman tunnin välein ja lisäsin suolaa paikkoihin, joihin patinaa piti saada enemmän. Kaiken kaikkiaan patinan kasvattamiseen kului muutama vuorokausi. Raaputtelin vielä erilaisia kerroksia esiin, jotta lopputuloksesta tulisi mahdollisimman eläväinen; alimpana oli ruskea kupari, sen jälkeen ammoniakki oli lähtenyt värjäämään metallia mustaksi, sitten tumman vihreäksi, ja lopulta suola toi pintaan kirkkaansinisen sävyn.

Minigrip-pussi piti ammoniakkihöyryt sisällään

Harmikseni ammoniakkihöyryt olivat saaneet myös ne kohdat (istutukset) patinoitumaan, jotka eivät olleet olleet kosketuksissa suolan kanssa. Niissä kohdin patina oli kuitenkin ohutta, joten ajattelin, että kiillotan vain pinnan uudestaan. Putki-istukoita kiillottaessani huomasin, että messinki ei ollut kestänyt ammoniakkikäsittelyä kuparin lailla, vaan oli haurastunut ja menettänyt kaiken sitkeytensä pinnasta. Näin ollen ohuet istutusreunat murenivat paloina pois. Aikaa oli jäljellä enää yksi päivä ennen deadlinea, joten tässä vaiheessa sieluun alkoi hiipiä pieni paniikki. Koska patina ei ollut syövyttänyt näkyvästi kuin pintakerroksen, sovitin putkiin pienemmät 4 mm:n granaatit, jotka onneksi värinsä puolesta sopivat lopulta shampanjanvärisiä CZ:ta paremmin kokonaisuuteen. Koska patina ei olisi kestänyt polymorfia, en voinut tukea korua mitenkään istutuksen ajaksi. Jouduin istuttamaan kivet käsissäni pihtien ja hiertimen avulla. Vaikka syvemmältä metalli ei ollutkaan syöpynyt aivan pilalle, oli se silti altista murtumiselle ja lohkeamiselle. Tästä syystä en saanut myöskään kaivertimella leikattua siististi lastua, jolloin istutusreuna jäi epätasaiseksi. Kiillotin varovasti keskikiven kynnet, sillä niissä oli reilummin paksuutta, mutta seppeleen en uskaltanut kajota, vaikka se ei messinkiä ollutkaan, sillä sen korjaaminen ei olisi enää onnistunut, mikäli jotain olisi tapahtunut.

Teräsneulan niittaaminen paikoilleen onnistui onneksi ilman ongelmia. Korun pintaan sivelin vielä muutaman kerroksen Liberon-merkkistä metallilakkaa. Lakka oli siitä erinomaista, että se oli himmeää, jolloin patinalle ominainen mattaisuus säilyi melko hyvin, ja se myös kuivui nopeasti. Hintakin oli edullinen. 

Taustastakin tuli siisti patinan tasoitettua värit

Vaikka korun kanssa oli todella paljon ongelmia, joita edes opettaja ei osannut ennalta arvata, ja jotka valitettavasti näkyvät lopputuloksessa, sain arvosanaksi 4/5 sekä positiivista palautetta hyvästä asenteesta, omatoimisuudesta, luovasta ongelmanratkaisukyvystä sekä uskalluksesta kokeilla jotain aivan uutta sen sijaan, että olisin suorittanut jotain, jonka jo hallitsen. Korussa on puutteita, mutta sen tekeminen oli opettavaista ja inspiroivaa, ja patinointia tulen varmasti käyttämään vielä myöhemminkin, samoin kuin epäjaloja metalleja. Ja siitä aion pitää kiinni myös jatkossa, että jokainen koulutyönä valmistamani koru opettaisi jotain uutta ja haastaisi etsimään luovia ratkaisuja (itseaiheutettuihin) ongelmiin.