Storyline-projekti: Daphne

Opintosuunnitelman uudistuessa vanhasta opinnäytetyökäytännöstä luovuttiin, ja uuden opintosuunnitelman puitteissa opiskelijoille luotiin mahdollisuus vapaaehtoisen projektityön toteuttamiseen. Aiemmin opinnäytetyöt on esitelty pienelle raadille sekä lähinnä muista opiskelijoista koostuvalle yleisölle. Projektityössä valmistettavat tuotteet on tarkoitus tuoda esille laajemmalle yleisölle, mutta toteutustapaa ei ole tarkasti määritelty tai rajoitettu. Korujen lisäksi esillepano sekä sitä kautta koko projekti arvioidaan. Vaikka opinnäytetöistä luovuttiin juuri siitä syystä, että niiden koettiin kasvaneen turhan korostuneeksi osaksi opintoja, on uusi "vain yhtenä ammattiosaamisen näyttönä" arvioitava projektityö kuitenkin työläämpi. Mutta koska osallistuminen on vapaaehtoista ja tarjoaa opiskelijoille ainutlaatuisen tilaisuuden kehittää työelämässä ja oman osaamisensa markkinoinnissa vaadittavia taitoja, on tämä uudistus ehdottomasti parempaan päin.

Projektimme käynnistyi jo ennen joululomille lähtöä, kun kokosimme halukkaista keväällä valmistuvista työryhmän - meitä oli vain neljä - ja valitsimme projektimme ja näyttelymme teemaksi sadut sekä sovimme alustavasti tulevan kevään hommista. Minut valittiin projektin vastuuhenkilöksi pitämään huolta kokonaisuudesta ja siitä, että kaikki valmistuu ajallaan. Otin tehtäväkseni myös tekstien tuottamisen, jota kautta suurin osa sähköpostiviestinnästä sekä myöhemmin Facebook-sivujen ylläpito tuli minun hommakseni. Vastasin myös suurelta osin aikataulutuksista, tilinpidosta sekä myöhemmin valokuvista (lukuunottamatta some-tileille kunkin itse ottamiaan kuvia) ja niiden editoinnista. Työtä oli myös julisteiden, flyereiden ja kutsujen tulostuksessa, leikkauksessa ja levityksessä, tarvehankinnoissa ja muissa käytännön järjestelyissä näyttelyä varten.

Logon suunnitteli Kirsi Jalli

Työssäoppimisjaksoni olin jälleen Orimattilan Pienessä Kultapuodissa. Tällä kertaa pääsin harjoittelemaan monenlaisia istutuksia, pääosin kovaan 585‰-pitoiseen kultaan. Työssäoppimisjakso oli haastava ja uuvuttava, mutta toisaalta kokemus toi jälleen lisää varmuutta tekemiseeni ja uskalsin tehdä lopulta paljon kustannustehokkaampia ratkaisuja projektityöni materiaalien suhteen.

Sadut teemana oli erittäin mieluinen. Minulle on luettu pienenä paljon erilaisia satuja, ja ne kuuluvat edelleen myös omaan lukemistooni. Inspiraation lähteen löytäminen ei siis ollut vaikeaa - haastavampaa oli rajata sopiva aihe kaikkien vaihtoehtojen joukosta. Lopulta päädyin valitsemaan lähtökohdakseni yhden suosikkikirjoistani: Yrjö Kokon Pessi ja Illusia. Se on paitsi kaunis tarina Pessi-peikon ja Illusia-keijun ystävyydestä ja selviytymisestä läpi monenlaisten vaikeuksien ja vaarojen, myös taitavasti kirjoitettu kuvaus Suomen luonnosta täynnä vertauskuvia ja kätkettyjä ajatuksia.

Ensin suunnittelin toteuttavani korussani kohtauksen, jossa Ristilukki ryöstää Illusialta siivet, eikä tämä pääse enää palaamaan kotiinsa sateenkaarelle. Hetki on yksi tarinan suurista murroskohdista, ja itse tulkitsen sen olevan vertauskuva lapsuuden tai muun helpon ja onnellisen ajan päättymiselle ja sille, kun maailma kaikkine suruineen ja vaikeuksineen alkaa hahmottua vaikuttaen ensin pelottavalta ja vaikeasti jäsenneltävältä. Toisaalta eteen avautuu myös aivan uudenlaisia mahdollisuuksia. Se hetki on alku välttämättömälle henkiselle kasvulle. Tämän idean hylkäsin, sillä luonnosten värimaailma alkoi muodostua liian kepeäksi ja vaaleaksi, enkä pitänyt siitä, vaikka ideassa sinänsä ei ollut vikaa.

Jatkoin ideointia osittain samoista lähtökohdista; olin luonnostellut monenlaisia helminauhaan rakentuvia koruideoita, ja helminauhan halusin mukaan myös lopulliseen työhöni. Muutaman muun idean kautta päädyin valitsemaan aiheeksi kohtauksen, jossa joukko yöperhosia kerääntyy näsiänkukalle.

"Näsiällä ei ollut mitään loistoa. Sen kukat olivat tosin kauniit, mutta ne olivat pienet eivätkä näkyneet kauas. Sen runko oli vielä lehdetön ja se näytti kaljulta, laihalta ja köyhältä. Mutta näsiän sydän sykki lämpöä, joka oli voittanut talven roudan ja kevään hallan. Se tahtoi elää, todellakin elää! Siksi se oli kiiruhtanut aikaisemmin kuin toiset. Se odotti sadun prinssiä."  (Yrjö Kokko: Pessi ja Illusia, 1944) 

Aloin etsiä tietoa Suomessa tavattavista yöperhosista. Vietin tuntikausia katsellen ja vertaillen erilaisia kiitäjiä ja yökköjä tutustuen niiden muotokieleen ja värimaailmaan. Yllätyin, kuinka kirkasvärisiä osa yöperhosista on. Myös näsiään tutustuin tarkemmin. Erityisesti kiinnitin huomiota sen kukkiin, jotka päivänvalossa ovat punertavan violetit, mutta varjossa taittavat rusehtavan punaiseen ja tummanviolettiin. Halusin, että yö näkyy korussa selkeästi myös väreissä, joten valitsin kiviksi savukvartsit ja granaatit.

Näsiä (WIKIMEDIA)

Luonnostelin ensin perhosen käyttäen mallina kiitäjäperhosia. Otin vapauden tyylitellä muotoa mm. tuntosarvia korostamalla. Korumuotoilussa realistinen muodon jäljentäminen harvoin toimii, eikä siihen ole usein edes mielekästä pyrkiä. Lisää kiinnostavuutta loin erilaisilla pintastruktuureilla sekä käyttämällä kelta- ja valkokultaa.

Perhosen ympärille aloin sommitella näsiänkukkia, jotka aluksi olivat selkeästi kukkamaiset ja runsaslukuiset, mutta vähenivät lopullisessa versiossa kahteen hyvin yksinkertaistettuun malliin, jotka riippuvat helminauhassa perhosen molemmin puolin. Tähän asti olin suunnitellut orgaanisempaa, epäsymmetristä sommitelmaa, mutta muotokielen rauhoittaminen kokonaisvaltaisesti tuntui lopulta paremmalta ratkaisulta.

Esityskuva akvarelleilla

Lukon muotoa olin suunnitellut useamman viikon löytämättä kuitenkaan itseäni miellyttävää ratkaisua. Saatuani muun korun suunniteltua palasin jälleen lukon pariin, ja nyt luonnostelu oli helpompaa, kun kokonaisuus alkoi hahmottua. Päädyin yksinkertaiseen malliin, jossa toistuvat perhosen väritys ja keskiruumiin muotokieli. Keskelle keltakultaista kantta tuli valkokultaan kolme savukvartsia ns. silmäistutuksena, eli istutus kapenee reunoille. Savukvartsien istuttaminen rakeilla oli tietoinen riski, sillä kvartsi on kivenä hyvin hauras, ja raeistutuksessa kivi on erityisen alttiina lohkeamiselle. Täytyy myöntää, että itsekin pidin kohtalaisen todennäköisenä sitä, etteivät taitoni riittäisi niin vaativaan istutukseen, mutta valikoituani tilaamieni kivien joukosta mahdollisimman tasalaatuiset, puhtaat ja hyvin hiotut kivet ja tehden työtä maltilla sain kivet istutettua. Minulle on tärkeää, että koru on kokonaisuus, joten lukkokaan ei ole "vain lukko" vaan osa korua ja juuri sitä varten suunniteltu ja valmistettu.

Daphne; keltakulta 585, valkokulta 585 ja 750, savukvartsit, granaatit

Daphne; lukko

Korun nimi Daphne tulee näsiän tieteellisestä nimestä Daphne mezereum. Kreikkalaisessa mytologiassa puolestaan Daphne on makeanveden nymfi, eräänlainen luonnonhenki. Senkin puolesta nimi sopii korulle, joka on saanut innoituksensa Pessistä ja Illusiasta ja Suomen luonnosta.